GoH – siis mikä?

Ryhmään Takahuone kirjoittanut 2013-05-10 10:31 Massi

Outi Putkonen on yhdessä Petri Leinosen kanssa vastaamassa tämän vuoden Ropeconin kunniavieraista - ja kirjoittaa nyt Ropeconin blogiin hieman kunniavierastiimin arjesta. Outin ja Petrin saa kiinni sähköpostiosoitteesta goh@ropecon.fi

Kun Leinosen Petri kysyi, lähdenkö tekemään hänen kanssaan Ropeconin kunniavieraita vuonna 2013, en vastausta juuri miettinyt. Vaikka viime vuonna kuultiinkin kovia huhuja siitä, että jäisin eläkkeelle tapahtumaorganisaatiosta, niin en voinut sanoa ei Petrille. Ensinnäkin tapahtuma täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja sitä on syytä juhlia. Toiseksi Ropecon ja tapahtumajärjestäminen on elämäntapa, ei harrastus tai ajanviete, niinkin paljon, kuin haluaisin asian kieltää. Tähän jää koukkuun. Olin siis myyty. GoH-tiimiin kuuluminen on mukavaa hommaa, mukavassa seurassa ja siinä tutustuu upeisiin ihmisiin. Nämä ihmiset tulevat vastaan tiimissä, coniteassa (eli tapahtumaorganisaatiossa) ja itse tapahtumassa. Moni teistä varmaan ihmettelee jo sanaa GoH, joka on tuttavallisempi lyhenne kunniavieraille (Guest of Honor), ja GoH-tiimi luonnollisesti viittaa kunniavierastiimiin.

No, mikä tässä kaikessa on sitten niin mukavaa? Ensinnäkin kunniavieraat itse. Vieraiksi valikoituu yleensä sosiaalisesti lahjakkaita, käsittämättömän mahtavia persoonia. Yleensä heidän huumorintajunsa on yhtä kyseenalainen tai hyvä kuin oma – riippuu, mistä näkökulmasta asiaa haluaa katsoa. Kunniavieraat ovat yleensä niitä ihmisiä, jotka inspiroivat ja kannustavat toisia eteenpäin. He pyrkivät edistämään rakasta harrastustamme ja heiltä oppii tapahtuman aikana paljon. Vieraat ovat maassa yleensä viikon ja kunniavierastiimin jäsenet viettävät heidän kanssaan paljon aikaa. Yleensä puheenaiheet liikkuvat peleissä, mutta muitakin aiheita sivutaan. Heistä oppii yllättävän paljon. Esimerkiksi Chris Pramasista opin hänen vierailunsa aikana, että hän on hulluna punkkiin ja hänen vaimonsa on heikkona pupuihin.

Kunniavierastiimin velvollisuudet alkavat jo ensimmäisissä tapahtumaorganisaation kokouksissa, kun mietitään, ketä kutsutaan ja millä perusteilla. Kunniavierastiimi tekee alustavan listan mahdollisista vieraista, joista valitaan parhaat ehdokkaat conitean ja aktiivien äänien voimin. Listalle kootaan viime vuosien kuumia nimiä, pyitään ennakoimaan tulevia ja kysytään myös edellisten kunniavieraiden suosituksia. Luonnollisesti aktiivit ja coniitit voivat ehdottaa listalleen myös omaa suosikkiaan ja äänestää mustaa hevosta. Kun vieraat on viimein valittu äänestyksellä, alkaa yhteystietojen selvittäminen. Tämä ei aina ole ihan mutkatonta, ja välillä saa eläytyä salapoliisin rooliin. Onneksi skene on kuitenkin suhteellisen pieni ja aina joku tuntee jonkun, joka tietää toisen tyypin, jolla on ne yhteystiedot. Mukavana apuna on tietysti vierasehdokkaiden omat nettisivut, joissa on viralliset kontaktitiedot ja joskus ne ovat jopa ajan tasalla.

Vuoden 2012 kunniavieraat Peter Adkison ja Larson Kasper. Kuva: Marko Saari

Kun sitten ollaan vihdoin saatu oikeat yhteystiedot, voidaan lähestyä itse vierasta. Kutsussa esitellään Ropecon, kerrotaan, että matkat ja majoitus maksetaan, ja toivotetaan vieras tervetulleeksi. Ainoa ongelma on, että kunniavierasehdokkailla tuppaa olemaan kalenteri täynnä ja välillä joudutaan käymään muutamakin ehdokas läpi, että saadaan myöntävä vastaus. Kun myöntävä vastaus sitten saadaan, aloitetaan ohjelman suunnittelu niin Ropeconissa kuin viikolla ennen conia. Ensin katsotaan vieraiden kanssa, mistä aiheista he pitävät luennot ja kuinka monta. Tiimi miettii, mistä yleisö haluaisi kuulla ja vierailta kysytään, mistä he haluaisivat kertoa. Jos ehdokkaat heittäytyvät villeiksi, he saattavat osallistua paneelikeskusteluihin tai pelauttaa pelejä osana ohjelmaansa. Tämän jälkeen säädetään ohjelmatiimin kanssa kunniavieraiden ohjelmien paikasta, eli miten ja minne ne on fiksua sijoittaa. Sitten kunniavierastiimi vielä keskenään säätää vieraiden aikatauluja: koska saapuvat, mitä he haluavat nähdä ja mitä heille halutaan näyttää – ohjelma kokonaisuus, joka on mukavasti lanseerattu käsitykseksi A Week in Finland.

A Week in Finland on oma käsitteensä sinällään. Kunniavierastiimillä on ollut tapana pyytää vieraat suomeen jo kuluvalla viikolla ennen conia jo vuorokausirytmin tasaamisen nimissä. Muutamana päivänä vieraat ovat saaneet sitten olla turisteja Suomessa ja kunniavierastiimin tehtävänä on ollut isännöidä ja näyttää paikkoja. Kunniavieraat saavat opastusta kädestä pitäen suomalaiseen kulttuuriin ja eksotiikkaan. Vieraille näytetään niin paikalliset tärpit kuin suomalainen idylli. Tähän menee myös suurin osa kunniavieras-tiimiläisten ajasta vieraiden ollessa maassa. He toimivat kaupunkioppaina ja järjestävät kyytejä, ruokailuja ja käytännön asioita resurssien ja vieraiden toiveiden mukaan. Päivät ovat pitkiä ja saattavat venyä yllättävänkin paljon. Välillä on vaikea muistaa, että työtä tehdään talkoohengessä ja pyyteettömästi rakkaudesta harrastukselle. Tämä on erityisen vaikeaa kahden aikaan aamuyöstä, kun tajuaa, että ei ole vielä omassa sängyssä ja kuuden aikaan pitäisi taas nousta. Yhtäkkiä lauserakenteiden muodostaminen alkaa olla vaikeaa ja yllättävänkin pienet ja rutiininomaiset asiat alkavat tuntua haasteellisilta. Väsymys tai nälkä eivät saa vaikuttaa tunnelmaan ja tärkeintä on vieraiden viihtyvyys. Ei liene yllätys, että conia edeltävällä viikolla karkin, kahvin ja energiajuomien kulutus kasvaa. Usein kunniavierastiimin jäsenet ottavat kesälomansa conin tienoille ja jakavat päivät isännöinti ja emännöinti vuoroihin, jotta harrastaminen ei käy liian raskaaksi. Avain asemaan nousee myös aikataulusuunnittelu niin tiimin jäsenten kuin vieraiden itsensä kannalta. Ohjelmaa ei saa olla liikaa ja sen on hyvä olla mahdollisimman joustavasti rakennettu.

Toisena vuoden 2011 kunniavieraista nähtiin Frank Mentzer. Kuva: Marko Saari

Keskustelu ennen tapahtumaa ja viikkoa Suomessa on äärimmäisen tärkeää vieraiden kanssa. Heidän kanssaan on hyvä olla samalla aaltopituudella ja vähän keskustella odotuksista ja mielihaluista. Mikä aina yllättää meitä järjestäjiä, on Ropeconin hyvä maine maailmalla. Me pidämme vieraistamme huolen. Emme vain anna aikataulua, johon on merkitty luentosali ja aika, sekä ranneketta ja sano, että onnea matkaan. Vieraanvaraisuuttamme arvostetaan maailmalla ja parasta mainosta meille onkin maasta tyytyväisenä lähtevät vieraat. He kertovat muille pelien tekijöille, että jos kutsu tulee, kannattaa ehdottomasti mennä.

Mainitsin, että kunniavieraat saavat opastusta suomalaiseen eksotiikkaan ja idylliin. Tähän kuuluu myös suomalainen tuppisuu-stereotyyppi. Parasta olisi siis mennä lentokentälle vastaan ja käyttäytyä suomalaisen asiallisesti ja etäisesti. Yleensä kunniavierastiimi yrittää vetää tätä linjaa sen ensimmäiset viisi minuuttia, kunnes fasadi kaatuu täydellisesti. Vieraiden kulttuurishokin välttämiseksi kunniavierastiimiin valikoituu puheliaita henkilöitä, jotka hallitsevat small talkin ja englanninkielen ja osaavat lukea sosiaalisia tilanteita. Tiimiläisten on hyvä osata lukea, koska vieras on liian väsynyt, onko nyt hyvä hetki puhua peleistä, tai pitäisikö ottaa rasittava fanityttö irti vieraan jalasta. Tämä on tärkeää, koska kunniavieraat ovat yleensä kohteliaita eivätkä sano suoraan, milloin kokevat tilanteet kiusallisiksi. Vieraat on hyvä oppia näkemään ihmisinä suurestakin fainituksesta huolimatta. Tänä vuonna asiallinen fasadi tulee täysin epäonnistumaan omalla kohdallani. Pieni sisäinen fanityttöni saa nimittäin kohdata kaksi sankariaan, Kevin Wilsonin ja Vincent Bakerin. Toivon, että saa lentokentällä muodostettua lauseita tai sanoja pelkkien squee-ääntelyiden lisäksi. Onneksi on vielä aikaa treenata.

Ropeconin tämän vuoden kunniavieraat Kevin Wilson ja D. Vincent Baker

Viimeisin asia, mikä tekee Ropeconista mahtavan, on harrastajakunta. Tapahtumaa tehdään harrastajilta harrastajille. Conitea on täynnä upeita ihmisiä, jotka haluavat edistää minulle tärkeää asiaa, ja sitoutuvat siihen. He antavat oman panoksensa ja lahjoittavat omaa ammattitaitoaan ja aikaansa tapahtuman tekemiseen. Tunne yhteenkuuluvuudesta ja tekemisen meiningistä on mahtava. Kokemus samanhenkisestä porukasta, jotka tekevät tekevät hommansa hyvin, on vaan jotain sanoin kuvailemattoman hienoa. Mutta tapahtumaa ei olisi ilman yleisöä ja joka vuosi conissa näkee iloisia ilmeitä, jotka kertovat viihtymisestä. Se tuntuu hyvältä. Kiitos teille hyvät harrastajat, te teette tämän tapahtuman.