Kivi joka kehittyy: Entisen logistiikkaconiitin evoluutioteoria

Kirjoittanut 2013-04-25 Veemeli aiheeseen Takahuone

Olen logistiikkaa Ropeconiin tehdessäni huomannut yhden asian; Evoluutio on kattava voima myös Ropeconissa. Kreationistit voivat purra hammasta, mutta todisteet puhuvat puolestaan. Kyseessähän on siis "Kiven jota Kiinnostaa" päivänselvä kehitys lajina. Sermit, takahuoneen ah-niin-ihanat jääkaapit, AV-roina, radiopuhelimet ja muut tilpehöörit ovat tärkeitä Con-elementtejä, mutta ikonisin niistä on tuo aina iloisen hymyn ja kuuntelevan korvan (se kolmas uloke vasemmalta, se semmoinen hiukan terävähkö) omaava kuutio.

Alussa oli (suo, kuokka ja) Kivi jota Kiinnostaa:

Kivi itsessään on ilmeisesti jotain Tungstenin ja Mass Effecteistäkin tutun Element Zeron yhdistelmää, painaa satatuhattamiljoonaa kiloa (ainakin siltä se tuntuu, kun roudaat sitä portaita alas kerhohuoneelle) ja sisältää pyöreät nolla hyvää kohtaa, joista ottaa kiinni.

Tätä murikkaa hilatessa sen läpitunkeva hymy iskee verkkokalvojen läpi kuin tuhat volttia, suoraan ihmisen "nyt ottaa pattiin"-keskukseen (sijaitsee pikkuaivojen vieressä). Väistämättäkin logistiikkamiehelle herää aina vuosi toisensa jälkeen mieleen, että miksi ihmeessä tätä tekokuuta roudataan pakettiautolla edes takaisin Meilahden ja Otaniemen välillä vain, jotta se saisi istua pönöttää pöydällä viikonlopun?

Epätoivoni, jonka koin kun kuulin että tämä murikoiden mestarismies oli saanut kerrassaan tyttöystävän, oli käsinkosketeltavaa. Sitten minut esiteltiin tälle daamille:

Siru on ilmeisimmin tuiki tavallista kotosuomalaista Graniittia, painoahan ei hienoilta leideiltä sovi tiedustella, mutta terveessä suomalaisen naisenpuoleisen kiven elopainossa rouva tuntuu olevan. Sirua oli miellyttävä kanniskella Coniin, sillä kätevästi neiti kulki yhdellä kädellä kainalossa aina kerhohuoneen syövereistä autoon ja takaisin. Tilaakin Siru vei mukavan vähän, ja sileä pinta tuntui Hra Kiven mattopommitetun kraatteri-mallisen rosopinnan jälkeen vauvanpepulta. No, mustana reunuksena oli se että nyt niitä murikoita oli roudattavaksi kaksi yhden sijaan, joten tavaraa oli enemmän kannettavaksi. Ihan kuin ne Ropeconin sermit (jos joku niitä on joskus kanniskellut niin tiedätte mitä sana "kiirastuli" merkitsee) eivät olisi tarpeeksi.

Epätoivon partaalla vetistelevän logistiikkaconiitin ristiksi lankesi vielä kolmaskin tulokas, Aleksis.

Kuivasin kuitenkin kyyneleeni ilon lämpimässä auringonpaisteessa, joka sielustani kumpusi kun minulle esiteltiin että kyseinen köntti olikin ihanaisesti kanaverkolla päällystettyä paperimassaa, maalattuna. Ah, auvoa! Aleksis kulki suorastaan täysin vaivattomasti laatikon päällä, ja oli kevyt kuin höyhen. Selkeästi siis Kivi jota Kiinnostaa on myöskin lajina Kivi joka Kehittyy, sillä selkeästi Meilahti-Otaniemi- paluumuuton siivillä evoluutio on kirinyt lajin helposti siirrettäväksi.

Siispä lopuksi esitänkin nöyrän zoologisen päätelmäni siitä, mikä Aleksiksen lapsi tuleekaan loppujen lopuksi olemaan, mikäli hän poikamiesvuosiltaan joskus ajautuu jos ei avioliiton, niin ainakin prokreaation satamaan. Naiset ja herrat, Aleksis Junior:

© Ropecon ry 2011
2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002