Hygge, Hygge, Fastaval!

Kirjoittanut 2013-04-05 Veemeli aiheeseen Takahuone

Ropeconin Tiedotus-tiimi vieraili tanskalaisessa roolipelitapahtumassa, Fastavalissa pääsiäisenä. Veemelin havainnollinen tapahtumakertomus matkasta tässä:

Laivalla Tukholmaan, 12 tuntia autoilua Ruotsin ja Tanskan läpi pieneen Hobron (äännetään "höllöröö" kuten joka ikinen sana Tanskan kielessä) kaupunkiin. Sitten olisi tarkoitus roolipelata niin että napa paukkuu, keskiviikosta maanantaihin. Kyseessä on Fastaval, Tanskan rooli-, lauta- ja skenaariokonferenssi noin viidellesadalle innokkaalle. Koko lysti kustantaa noin sata euroa hiukan omasta mausta riippuen, ja sillä saa lattiamajoituksen ja kaksi ateriaa päivässä. Ja tietty Jeepform-tyyppisiä skenaarioita, roolipelaamista, lautapelejä ja juhlimista koko ajalle. Hygge! Hygge on tanskaa, ja paras saamani käännös on että "jos istut takkatulen edessä katsomassa televisiota ja juot mielijuomaasi ja rentoudut, olosi on "hygge". Mukava. Rento. Kodikas. Sitä Fastaval kyllä on, kuten sain huomata.

Kahdentoista autoilutunnin ja miljoonan höllöröö-vitsin jälkeen saavuimme Marienfordin lukiolle autolastillisellamme suomalaisia. Kansainvälisiä vieraita oli tänä vuonna muutamankymmentä. Kylttejä & infoa englanniksi oli aika vähän, mutta onneksi tanskaa voi melkein lukea englanti-ruotsi-yhdistelmällä ja kaikki puhuvat kuitenkin englantia. Hirveällä kiireellä roudasimme tavarat yöpaikaksemme valitsemaamme roolipelisisäoppilaitokselle, Österskov Efterskolanille. Kiire oli, sillä ensimmäinen skenaarioni oli alkamassa tunnin päästä. Japanilaista kummitustarinankerrontaa.

Kiireisen tunnin jälkeen kävelin H-moilasena sovittuun huoneeseen. Olin myös checkannut itseni sisään ja vastaanottanut aluksi hämmentävän informaatiolapun jossa olevalla viivakoodilla vahvistettiin ruokailut jonottaessa ja joka sisälsi oman henkilökohtaisen aikatauluni. Skenaario, jossa oli lisäkseni viisi ihmistä ja pelinjohtaja, alkoi hiukan sekavissa merkeissä. Kukaan ei tiennyt tarpeeksi Japanin kulttuurista, jota skenaarion onnistunut suorittaminen olisi hiukan tarvinnut. Onneksi pelinjohtaja, joka ei siis ollut kirjoittanut pelauttamaansa skenaariota vaan veti sitä annetun paketin perusteella, osasi asiansa. Skenaario pelattiin, itse olin ensin vanha kalastaja, sitten alueen verovalvoja, välissä jonkinsorttinen mustekalahirviö (jota siis esitin kalastajalla; metapelaamista parhaimmillaan) ja esitin tarinoita yhdessä vaimoani pelaavan miespelaajan kanssa (selitäpä tuo jollekin joka ei harrasta tätä ilman että kuulostat avohoitopotilaalta). Tunnelma skenaarion jälkeen oli hassu; kolme tuntia meni vikkelästi mutta skenaario itsessään jätti jotenkin hämmentyneeksi eikä oikein täyttänyt odotuksia. Hauskaa tosin oli. Jälkikäteen näin toisen samaa skenaariota pelanneen ryhmän tehneen suuren mindmapin pelin hahmoista ja termeistä, ja kirosin ettemme keksineet samaa. Kynttilöitäkin piti ilmeisesti olla, tunnelmaa luomaan. Ne olisivat kyllä toimineet. Perhana.

Fastaval tehdään vapaaehtoisesti. Jokainen osanottajakin tekee jonkun verran; hommiin ilmoittaudutaan preferenssillä päivästä ja hommasta. Itse en päässyt tekemään nakkiani (kolme tuntia voileipien valmistusta), sillä se oli asetettu minulle keskiviikkona 15-18, aikana jolloin kukaan kansainvälisistä vieraista ei ollut vielä paikalla. Harmi sikäli, mutta virhe ei ole minun. Kompensoin auttamalla kantelemaan juttuja ja hiukan muussa valvonnassa myöhemmin. Nostan hattua kymmeniä tunteja tekevistä info- ja roolipeliduunareista aina Manowaria popittaviin Dirtbustereihin; siivoamisestakin on tehty siistiä kun porukalla on Warhammer 40k-tyylinen meininki ja rento meno. Dirtbusterit ovat kuin Fastavalin viilein jengi, jolla on omat vitsit ja uniformut.

Omat muut tapahtumani sujuivat hienosti. Pelaamani suunnitteilla ollut lautapeli villistä lännestä oli mahtavaa ajanvietettä ja todella hyvä, vaikka sisälsikin paljon bugeja ja virheitä kuten betavaiheessa odottaa sopiikin. Annoin asiasta palautetta, pelin vetäjä näytti tyytyväiseltä. Pelitestausta ja palautetta, eiköhän tuo vielä valmiiksi saada.

Toinen skenaarioni käsitteli lasten kasvamista alkoholistiperheessä väkivallan alla. Pelaajia on neljä + pelinjohtaja, joka myös pelaa. Pelaajat pelaavat skenaariossa 7-11-vuotiaita lapsia, jotka tasapainoilevat oman mielikuvitusmaailmansa ja oikean maailman vaikeiden asioiden äärellä. Isä juo ja lyö, äiti juo myös. Piirsimme liidulla talon rajat ja huoneet lattiaan, toisella värillä mielikuvitusmaailman rajat. Sain selkääni ja jouduin kellariin nukkumaan, yöllä mielikuvitusmaailman kautta tulleet veli ja sisko pelastivat minut pinteestä ja jahtasimme aarrekarttaa lentävällä merirosvolaivalla. Yhtäkkiä lumous särkyi lattialle kaatuvan lampun muodossa ja olimme takaisin olohuoneessa. Äiti läksytti meidät nukkumaan; isä oli sammunut. Aamulla isä mellasti aiheesta ja nyrkki viuhui. Rankkoja teemoja, mutta skenaario oli äärimmäisen hyvä ja tykkäsin kovasti. Tiesin tosin mihin olin ryhtymässä; ilmoittautumisessa ja skenaarion mainoksessa meininki jota oli luvassa oli hyvin selvillä.

Joka ilta tuli valvottua ja tavattua uusia ja vanhoja tuttuja muista maista, vain herätäksemme aamulla pelailemaan lautapelejä ja juttelemaan muille konferenssikävijöille lisää. Sain uusia tuttavuuksia, vahvistin vanhoja rajoja, promosin Ropeconia hienona juttuna. Samalla tajuan; hitto että tämä kansainvälinen roolipelimeininki on mahtavaa. Jos saisimme Suomeen enemmän porukkaa, ai että se olisi kivaa. Uudet ihmiset, uudet ideat: homma pysyy tuoreena. Ja tietty, onhan se hienoa huomata että larppaajia on muuallakin. Ja roolipelaajia. Ja lautapelaajia. Viereisessä pöydässä 15-vuotiaat teinit pelaavat keski-ikäisen miehen ja vauvaa hyssyttelevän äidin kanssa kehitteillä olevaa avaruussotalautapeliä. Kontrasti on selkeä. Otan muistiinpanoja. Osa näistä jutuista mitä täällä tehdään pitää saada siirrettyä Suomen skeneen.

Sunnuntaina festarit huipentuivat Otto-gaalaan ja siinä jaettaviin vuosittaisiin Otto-pingviinimaskotin mukaan nimettyihin palkintoihin. Oscar-tyyliset pystit seisovat rivissä lavalle asetetulla pöydällä, ihmiset istuvat ykköset yllä odottamassa juryn päätöksiä. Pelit ja skenaariot ovat samoja jota olemme juuri pelanneet useamman päivän. Osa saa palkintonsa, osa jää nuolemaan näppejään. Tunnelma on hieno, ja tulkkaavan ystäväni (kiitokset Allan) ansiosta ymmärrän jopa mitä sanotaan. Pöydät siivotaan, diskovalot välähtävät käyntiin ja juhlimme taas hyvin päätökseen saatettua Fastavalia. Olen rooli-, lauta- ja livepelannut neljä päivää putkeen. Olo on kyllä edelleen hyvin Hygge. Automme lähtee keskiyön korvilla ajamaan 12-tuntista matkaansa takaisin Tukholmaan, jossa seuraavana iltapäivänä lähtevä laiva odottaa. Matkalla mietin, että jos saan rahat ja keksin miten pinnaan opiskelusta ja töistä ensikin vuonna, enköhän tule Hobroon (Höllörööhön) ensi vuonnakin.

Fastaval on vaan niin hygge.

© Ropecon ry 2011
2010 - 2009 - 2008 - 2007 - 2006 - 2005 - 2004 - 2003 - 2002