Kalvo 1:

Hei kaikki,

mä olen Kaj Sotala, ja kuten näkyy, tämä on nanoteknologia-luento. Tarkoituksena on käsitellä nanoteknologiaa tänään, huomenna ja nykyään, jonka verran te varmaan tiesittekin jos tulitte tänne asti kuulemaan. Sanon sen nyt vain ääneen tämmöisenä pienenä alkulämmittelynä, jotta pääsisin vauhtiin.

Kalvo 2:

Tässä on esitelmän rakenne, tämmöisenä summittaisena juttuna. Alussa sanon pari sanaa itsestäni, kuka olen ja miksi olen tässä puhumassa. Sitten pieni yhteenveto nanoteknologiasta, sekä siitä millaista se perinteisesti on scifissä ja siitä mitä se lähinnä tarkoittaa tällä hetkellä. Lähitulevaisuuden sovelluksissa on vähän siitä mitä juttuja nanoteknologialla on ennustettu tehtävän sekä mitä sovelluksia siitä on just nyt. Drextech-osiossa päästään siihen kunnon nanotekkiin, eli siihen millaista se on scifissä.

Lopuksi totean että ei tässä sen enempää ja pistän suuni kiinni.

Kalvo 3:

Pari sanaa itsestäni, koetan pitää tämän lyhyenä koska en usko että kukaan tuli tänne kuuntelemaan minun elämäntarinaani. Jos joku jostain syystä tuli kuuntelemaan sitä, niin ottakaa yhteyttä Ropeconin ohjelmatiimiin ja pyytäkää niiltä ohjelmanumeroa nimeltä Kaj Sotalan Elämäntarina ensi vuoden coniin, jos saan hirveästi pyyntöjä sellaisesta niin voin toki sellaisen esitelmän tehdäkin.

Mä olen Suomen Transhumanistiliiton hallituksessa, kiinnostuin nanotekistä alunperin sitä kautta kun siitä transhumanistipiireissä puhuttiin ja se oli hienoa ja mullistavaa ja tulisi mullistamaan kaikkien elämän 20 vuoden sisään. Kaikki teknologiset läpimurrothan tapahtuu aina 20 vuoden sisään, kuten tiedätte.

Mä opiskelen Helsingin yliopistossa kognitiotiedettä, eli mä en varsinaisesti ole fyysikko, enkä kemisti, enkä biologi, enkä mikään muukaan ihan suoraan nanoteknologiaan liittyvä, joten tämä luento pidetään kiinnostuneen maallikon näkökulmasta. En kuitenkaan ole ihan liittymättömässä aiheessa, koska nanotekki tulee kyllä vaikuttamaan minunkin alaan varsin oleellisesti.

Lisäksi olen Suomen Piraattipuolueen puoluehallituksessa, tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä esitelmän kanssa mutta ajattelin nyt kuitenkin mainostaa meidän lafkaa kun tilaisuuden sain. Mut ei siitä sen enempää.

Yksi syy miksi pidän tämän esitelmän on se että minulla on työn alla kirja kehittyvistä teknologioista ja niiden vaikutuksista, jota olen kirjoittanut ja tehnyt siihen taustatyötä vähän laiskasti, joten tämä oli kätevä tapa saa ylimääräinen deadline. Mainostaisin sen kirjan nimeä tässä, mutta en valitettavasti ole keksinyt sille nimeä vielä.

Kalvo 4:

Mitä on nanoteknologia.

Kalvo 5:

Tässä on herra K. Eric Drexler, mies joka vuonna 1986 kirjoitti kirjan Engines of Creation, joka käytännössä loi käsityksen nanoteknologiasta sellaisena kuin se scifissä tunnetaan. Ihan vain siltä varalta että joku ei tiedä, tämä käsitys on suunnilleen tämänlainen:

[Alpha_Centauri_Secret_Project_The_Nano_Factory.flv]

Drexlerin visio oli, että luotaisiin pieniä nanorobotteja, jotka voisivat monistaa itseään, ja jotka voisivat rakentaa käytännössä mitä tahansa, manipuloimalla atomeita tarttumalla niihin ja kasaamalla niistä kaikenlaista. Todisteena siitä että tämä olisi mahdollista Drexler käytti ribosomeita, kehon soluissa toimivia koneita jotka ovat vastuussa proteiinien muodostamisesta DNA:n ohjeiden mukaan. Mekaaniset nanokoneet voisivat myös mullistaa terveydenhoidon - sen sijaan että joutuisimme vain katsomaan vierestä ja vähän avustamaan kehon omaa parantumisprosessia, voisimme laittaa sisään omat koneemme jotka ottaisivat kehon solunrakennusprosesseilta kontrollin ja uudelleenrakentaisivat kaiken täsmälleen meidän ohjeidemme mukaan.

Engines of Creationia, joka oli luonteeltaan enemmän populaarikirja, seurasi ensimmäinen nanoteknologian tohtorin tutkinto ja luonteeltaan teknisempi kirja, Nanosystems, jossa analysoitiin nanoteknologian käytännön mahdollisuuksia.

Se nanoteknologia josta tällä hetkellä kohutaan on luonteeltaan kuitenkin melko erilaista.

Kalvo 6:

Yhteistä Drexlerin nanoteknologian kanssa on skaala - nanoteknologian määritelmä on käytännössä se, että käsittelee materiaalien ominaisuuksia ja käyttäytymistä skaalalla 1-100 nanometriä.

Kalvo 7:

Niille joille tämä ei sano mitään, DNA-ketju on noin 2,5 nanometrin mittainen. Bakteeri on sitä tuhat kertaa isompi, ja iso vesipisara on puolestaan tuhat kertaa bakteeria isompi. Tyypillinen hius on noin 100,000 kertaa nanometrin mittaista hiilinanoputkea isompi, ja muurahainen on noin miljoona kertaa neljän nanometrin mittaista nanopartikkelia isompi.

Kalvo 8:

Nanoteknologia on oikeastaan vähän harhaanjohtava termi, koska se antaa ymmärtää että kyseessä olisi yksi yhtenäinen ala. Koska se kuitenkin on määritelty skaalan kautta, se on enemmänkin kattotermi joukolle eri alojen tutkimusta. Nanoteknologian tutkimusta voidaan esimerkiksi tehdä joko biologian tai fysiikan lähtökohdista käsin, ja nämä lähestymistavat voivat olla varsin erilaisia. Eri nanoalojen tutkijat saattaa tehdä tutkimusta myös enemmän tai vähemmän tietämättä toistensa tuloksista.

Lisäksi tämä vähän epämääräinen määritelmä tekee myös välillä epäselväksi sen, mitä voi ja mitä ei voi kutsua nanoteknologiaksi - koska DNA tosiaan on nanoskaalalla, niin periaatteessa ihan perinteistä bioteknologiaakin voisi kutsua nanoteknologiaksi. Tämä on johtanut siihen että kun nanoteknologia on tällä hetkellä in, niin kasa yrityksiä on ruvennut lisäämään nimeensä etuliitettä "nano-", vaikka niillä ei ns. "oikean" nanoteknologian kanssa olisi mitään tekemistä.

Kalvo 9:

Se syy miksi nanoteknologiasta nyt ollaan niin kiinnostuneita on se, että materiaalit alkaa saada nanoskaalalla erilaisia ominaisuuksia. Mm. pinta-ala on suhteessa suurempi kuin makroskaalalla, jolloin nanomateriaalit voi reagoida muiden materiaalien kanssa tehokkaammin kuin suuremman skaalan materiaalit. Lisäksi kun luodaan materiaaleja joilla on nanoskaalalta lähtien tietty rakenne, niin niistä voidaan saada kestävämpiä ja kevyempiä kuin jos niiden rakennetta voitaisiin vain määritellä karkeammalla skaalalla.

Kalvo 10: 

Tutkimuksen nykytilanne, eli mitä tämä sitten käytännössä meinaa.

Kalvo 11:

Yksi asia mitä tämä käytännössä meinaa on se, että tutkimus saa hitosti rahaa. Yhdysvalloissa on vuonna 2001 aloitettu National Nanotechnology Initiative, jonka rahoitus on kasvanut vuosi vuodelta, alkaen 497 miljonasta dollarista ja ensi vuoden ennustettuun budjettiin 1,5 miljardia dollaria. Jenkeissä tätä mainostetaan aggressiviisesti välillä aika nationalistisella retoriikalla, siitä miten on ensiarvoista että panostetaan nanoteknologiaan ettei muu maailma ehdi mennä ohi. Muutenkin nanoteknologia saa hirveää hypetystä, puhutaan siitä että se on seuraava teollinen vallankumous.

EU-tasolla nanoteknologian tutkimukseen on varattu sellainen 580 miljoonaa euroa vuodessa, Japanista mulla ei ole tuoreita tilastoja mutta viisi vuotta sitten siellä oli, euroissa mitattuna sen vuoden kurssilla 700 miljoonan panostus spesifisti nanoteknologiaan.

Kalvo 12:

Kiinassa aloitettiin 2006 15 vuoden suunnitelma jotta saataisiin 2020 mennessä "innovaatiosuuntautunut yhteiskunta", mitä se sitten ikinä tarkoittakaaan. Siihen liittyy niinsanotut neljä tieteen megaprojektia, joista yksi on nanoteknologia. Tarkkoja rahoituslukuja en Kiinasta tiedä.

Kalvo 13:

Te olette tässä vaiheessa jo varmaan aika malttamattomia kuulemaan mitä kaikkea nanoteknologialla voi sitten konkreettisesti tehdä, joten ihan nopeasti vain, tässä näkyy vähän se miten jenkkien National Nanotechnology Initiativessa rahat jakautuu eri lafkojen välillä. Kolme eniten rahaa saavat on puolustusministeriö, National Science Foundation sekä energiaministeriö. Kolmannes koko potista menee puhtaaseen perustutkimukseen siitä miten asiat nanoskaalalla toimii, seuraavaksi eniten menee nanoskaalan laitteiden ja järjestelmien tutkimukseen ja kolmanneksi eniten nanomateriaaleihin.

Kalvo 14:

Mutta niin. NSF ennustaa että 2015 mennessä pitäisi eri nanoalojen myynnin olla sellainen vähän päälle 1000 miljardia dollaria, eli kyllä tästä jotain aika hienoa ilmeisesti on tulossa. Sovellusalueita on aika iso kasa, joista käsitellään nyt muutamia.

Kalvo 15:

Instrumentit ja sensorit. Nyt on kehitteillä kaikenlaista hauskaa jolla olisi tarkoitus päästä havaitsemaan asioita yksittäisten molekyylien tai ehkä jopa yksittäisten atomienkin resoluutiolla. 2005 yksi firma oli kehittämässä tapaa jolla pystyisi kuvaamaan elävien solujen sisuskaluja alle 50 nanometrin resoluutiolla, käyttäen näkyvää valoa tai infrapunaa tai ultraviolettia. Miten ne sen käytännössä tekee, en osaa sanoa, mutta.

Kalvo 16:

Muutamia otteita varsinaisista tuoreista tutkimuksista jotta saisi jotain kuvaa siitä mitä just nyt tällä hetkellä tehdään, tässä on esimerkiksi yksi jossa nanojohtoja käytettiin havaitsemaan molekyylejä joiden pitoisuudet oli pienempiä kuin osia-per-miljoona tasolla, havaitseminenkin oli erittäin nopeaa, 30 millisekunnin luokkaa. Kommentoivat abstraktissa että tätä voisi soveltaa erilaisiin havaintojuttuihin joissa vaaditaan hyvin korkeaa herkkyyttä.

Kalvo 17:

Toinen tuore tutkimus samasta julkaisusta, johtamalla sähköä nanolankojen läpi saatiin yksittäisiä proteiineja hohtamaan - en tiedä mitä se hohtaminen nyt tarkkaan ottaen tässä tarkoittaa, mutta ilmeisesti lopputulos on se että havaintoherkkyyttä voidaan lisätä tosiaan yksittäisten molekyylien tasolle.

Kalvo 18:

Tässä on vähän yleistajuisempi nanojohdoista, joita kaksi edellistä artikkelia esitteli, kerrotaan siitä miten ne on loistavia havaitsemiseen koska ne on käytännössä yksiulotteisia ja pelkkää pinta-alaa, ja sitten kerrotaan siitä miten niitä on onnistuneesti saatu integroitua suurempiin piireihin.

Kalvo 19:

Elektroniikka ja tietokoneet, hiilinanoputket on semmoinen paljonpuhuttu rakenne. Jos niitä verrataan kuparilankaan niin ne kantaa 1000 kertaa enemmän virtaa, 10 kertaa nopeampaa ja myös 10 kertaa tehokkaampi lämmönhaihdutus. Osa tästä on aika perinteistä, nopeampia ja pienempiä koneita joissa on enemmän muistia ja kaikkea sitä.

Kalvo 20:

Taipuvat piirilevyt on yksi kiva sovellus, vuoden alussa Nokia julkisti videon ns. Morph-puhelinkonseptistaan, joka oli käytännössä rannekepuhelin, jota pystyi taivuttelemaan ja venyttelemään miten haluaa. Olikos se nyt 7 vuoden päästä kun sitä lupailivat.

Kalvo 21:

Tässä on joku BBC:n uutisartikkeli, saivat rakennettua transistoreita jotka oli yhden atomin paksuisia ja 10 atomia leveitä. Muutama kuukausi sitten.

Kalvo 22:

Tämäkin oli ihan jännä, viruksia yhdistetty superjohtavaan materialiin ja tällä on jonkunlaisia jännittäviä ominaisuuksia. Ilmeisesti tästä saadaan tehtyä tietokoneisiin paljon isompi muisti kuin mitä aiemmin.

Kalvo 23:

Lääketiede on yksi nanoteknologian luonnollisimpia sovellusaloja, koska kehon omat rakennusjärjestelmät tosiaan toimii nanoskaalalla. Muutamia isoja juttuja on se että saadaan lääkkeitä kohdistettua paremmin kohteisiinsa ja tehtyä puhtaampia lääkkeitä. Nanosensoreilla saadaan paremmin ja helpommin analysoitua ihmisten sairauksia ja kehoa ja räätälöityä hoitoja. 

Kalvo 24:

Ns. "ensimmäinen nanoteknologinen lääke", mitä sillä nyt tarkkaan ottaen tarkoitetaankaan, oli 2005 julkaistu Abraxane. Rintasyövän hoitoon. Siinä se varsinainen lääkeaine oli onnistuttu sitomaan kehossa luonnollisesti esiintyvään vesiliukoiseen proteiiniin, jolloin ei tarvittu käyttää kuljetusainetta joka olisi tarvinnut erikseen liuottaa lievän myrkyllisillä aineilla. Tämän pitäisi vähentää sivuvaikutuksia ja valmistajan mukaan valmistaa 50% suuremman kerta-annostuksen kuin aiemmin käytetty lääke.

Kalvo 25:

Tässä oli vähän tuoreempi aine, joka on saatu kiinnKittymään mm. verenhyytymässä esiintyvään fibriinimolekyyliin ja hohtamaan magneettikuvauksissa. Lisäksi siihen voitiin sitoa sekä vesiliukoisia että epäliukeneviä lääkeaineita.

Kalvo 26:

Tässä taas oli uusi syövän hoitoon kehitetty jutuke, jossa nanohiukkasia saadaan kiinnittymään syöpäsoluihin ja kuljettamaan ne ulos kehosta. Syöpä on yksi isoista nanotekniikan kohteista, jenkeissä niillä oli tavoitteena olikos se nyt vuosikymmenen-parin sisään käyttää nanoteknologiaa syövän hävittämiseen kokonaan. Onko tämä sitten realistinen tavoite, en tiedä.

Kalvo 27:

Energia on iso puheenaihe nyt kun öljy on käynyt kalliiksi, hiilinanoputkista voidaan väittämän mukaan tehdä yli sata kertaa nykyistä tehokkaampia aurinkopaneeleja, lisäksi voidaan parantaa keinoja varastoida energiaa, kuljettaa energiaa tehokkaammin, valmistaa kevyempiä ajoneuvoja jotta ne vaatii vähemmän polttoainetta.

Kalvo 28:

Tässä on yksi uutinen, saatu valmistettua kevyempää ja kestävämpää muovia, jolla on noita sovelluksia.

Kalvo 29:

Tässä taas kerrotaan siitä miten nanoputkilla on päästy vähän lähemmäs keinotekoista fotosynteesiä, ratkaistu joku vanha ongelma sen suhteen.

Kalvo 30:

Tämän uutisen pointti oli se että jollain uudella metodilla saadaan määriteltyä miten monta atomia kuhunkin nanohiukkasryhmään pitäisi tulla, jolla saadaan paremmin säädeltyä eri katalyyttien tehoa.

Kalvo 31:

Tästä tutkimuksesta en tarkkaan ottaen ole ihan varma että onko se nanoteknologiaa vai ei, mutta siinä puhuttiin läpimurrosta katalyyttien kanssa joten saattaisi hyvinkin olla. Tätä hypetettiin jonkun verran vähän aikaa sitten, MITn tutkijat sai kehitettyä jonkun tavan jolla kuulema saadaan tehokkaasti ja helposti varastoitua aurinkopaneelien sähköä yötä varten, ilman huolta siitä että sitä menisi juurikaan hukkaan.

Kalvo 32:

"Ja kaikkea muuta jännittävää mitä ei vielä osata kuvitellakaan." Nanoteknologiaa ollaan myös kehittämässä mm. maanviljelyn avuksi - en tiedä miten tarkkaan ottaen, voisi kuvitella että jotain itikkakarkotteita tai myrkkyjä voisi nanoteknologialla kehittää.

Kalvo 33:

Mutta, mitenkäs ne scifin kertomukset? Drexlerin visio itseään monistavista nanoboteista jotka rakentavat kokonaisen uuden maailman?

Kalvo 34:

Tilanne sen suhteen on itseasiassa aika mielenkiintoinen. Merkittävä osa ns. vakavista tutkijoista sivuuttaan Drexlerin visiot liioiteltuna tieteiskirjallisuutena, mutta ei varsinaisesti anna mitään kovin konkreettista kritiikkiä siitä, miksi näin. Muutamia julkisia väittelyitä on ollut - tutkija Richard Smalleyn kritiikki julkaistiin 2001 Scientific Americanissa, mutta se melko pitkälti pohjautui väärinkäsityksiin ja Drexler kumosi ne. Tästä seurasi jonkun aikaa kestänyt julkinen väittely, joka ei valitettavasti ollut kovin tuottava, koska kumpikin osapuoli ajautui nopeasti flamettamaan toista ja harrastamaan henkilökohtaisia loukkauksia.

Tänä vuonna julkaistiin IEEE Spectrum-julkaisussa toisen tutkijan, Richard Jonesin kritiikki, joka oli varovaisempi ja rauhallisempi, puhuen pääasiassa siitä miten ribosomien biologinen ympäristö on aivan tietynlainen, ja saattaa osoittautua että nanobotit joutuvat olemaan huomattavasti lähempänä bakteereja ja muita biologisia olentoja kuin koneita. Sekin ole aika varovainen siitä ettei sanonut mitään varsinaisesti mahdottomaksi, puhui vain siitä että Drexlerin visiolla on huomattavasti haasteita edessään.

Mutta se on vähän hassua että tiedeyhteisö on puhunut niin vähän Drexlerin visiosta. Sitä onkin esitetty, että keskustelua vältettäisiin koska koko juttu on potentiaalisesti suurta yleisöä niin pelottava. Esimerkiksi siitä aiemmin mainitusta Richard Smalleyn kritiikistä ote:

Kalvo 35:

"Sinä ja ihmiset ympärilläsi ovat pelottaneet meidän lapsemme. En odota sinun lopettavan sitä, mutta toivon että muut kemiantutkijat tulevat puolelleni valon näyttämisessä ja osoittavat lapsillemme että vaikka tosimaailman tulevaisuus on vaarallinen ja riskejä on olemassa, sellaista hirviötä kuin uniesi itseäänmonistava nanobotti ei tule olemaan olemassa."

Think of the children. Taisin mainitakin jotain siitä flamettamisesta.

Kalvo 36:

Huomattavasti rauhallisempi oli tämä ulkopuolinen kommentti koko juttuun. 
"Smalleyn vastalauseet 'eivät rajoitu tieteellisiin'. Ne ovat strategia - jos niinkutsuttu vakava nanoteknologia voidaan hyllyttää kesän scifileffojen alueeksi ja unohtaa, niin vakava työ voi jatkua, miljardien dollarien rahoittamana ja immuuni sille idiotismille joka hautaa alleen esimerkiksi kantasolututkimuksen."

En tiedä pitääkö tämä paikkansa, mutta kun katsoo mitä kantasolututkimukselle ja geeniruualle on tapahtunut, niin vaikuttaisi uskottavalta.

Kalvo 37:

Tämä Richard Jonesin artikkelista oleva pätkä oli kanssa ihan hauska: se kritisoi joitakin niitä utopioita joita nanoteknologisesta maailmasta on maalailtu, ja kommentoi että mikään olemassaoleva tutkimus ei niitä ole toteuttamassa. Ja sitten lisää loppuun: "tai ei ainakaan seuraavan vuosisadan sisään", joten ei sekään utopioita varsinaisesti mahdottomina pidä.

Kalvo 38:


Drexler itse on sittemmin sanoutunut irti visiosta itseääntoistavasta nanobotista: sen sijaan puhuu nanotehtaista, jotka olisivat kohtalaisen pieniä, mahdollisesti salkun kokoisia, laitteita jotka pystyisivät valmistamaan vähän mitä tahansa oikeista raaka-aineista. Tuossa näkyy mitkä elementit ovat sellaisia, joiden on arvioitu olevan tähän tarkoitukseen parhaita. 

Drexler kirjoittaa seuraavasti: "Tekniset analyysit osoittavat että nanotehtaat joiden koko vaihtelee pöydälle mahtuvasta isompaan, pystyvät konvertoimaan yksinkertaisia kemiallisia raaka-aineita suuriksi, atomintarkoiksi tuotteiksi puhtaasti, halvasti, ja kohtuullisella energiankulutuksella. Analyysit osoittavat että 10 kilon tehdas pystyisi tuottamaan 10 kiloa tuotteita tunneissa tai lyhyemmässäkin ajassa - kasan miljardiprosessorisia kannettavia, tuhat miljardia solunkokoisia lääketieteellisiä laitteita, tai käärön joka sisältäisi satoja neliömetrejä kestävää, joustavaa ainetta joka konvertoi auringonvaloa sähköksi. Vaikuttaa siltä että pääasiallinen kustannus tuotantoon tulee raaka-aineista. Dollarilla per kilo (tyypillinen hinta teollisille raaka-aineille tänään) aurinkosähkömateriaali maksaisi noin yhden sentin neliömetriä kohden, ja tietokoneet maksaisivat suunnilleen dollarin."

Aika iso mullistus siis olisivat. Pääasiallinen kiistakysymys on siinä, onko mekanosynteesi mahdollista - toisin sanoen, voimmeko rakentaa laitteita jotka todella mekaanisesti liikuttavat atomeita ja kasaavat niitä kokoon samalla tapaa kuin miten makroskaalalla voimme tarttua satunnaisiin tavaroihin ja siirtää niitä paikasta toiseen. Tästä asiasta ei ole vielä tänä päivänä tietoa, mutta tutkimusta kyllä tapahtuu, siitä huolimatta että tiedeyhteisön valtaosa keskittyy juttuihin jotka ovat parempaa PR:ää.

Kalvo 39:

Robert Freitas on varsin tuottelias tutkija joka tekee työtä sen eteen että Drexlerin visio toteutuisi. Hän on myös kirjoittanut paljon kovan nanoteknologian sovellutuksista lääketieteeseen, ja on saanut tiedelehdissä julkaistua alustavia analyyseja joistakin ideoistaan, kuten keinotekoisista verisoluissa joissa on 236 kertaa enemmän happea kuin biologisissa, ja joiden nanotietokone voisi ohjelmoidusti annostella muiden kyydissä olevien aineiden eritystä.

Niillä pystyisi pidättelemään hengitystään varsin pitkään.

Kalvo 40:

Tämä oli minusta ihan jännä kaavio, Freitasin keinotekoisia immuunijärjestelmän lisäosia käsittelevästä artikkelista. Laskenut vaihe vaiheelta sen, että kun nanokone, mikrobiovore, kohtaa mikrobin niin miten pitkään siltä menee eliminoida mikrobi. Tämän mukaan yhdeltä mikrobiovorelta menisi 25 sekuntia eliminoida yksi bakteeri. En sitten tiedä miten validia tämä on, mutta se on jännää kuvitella että esimerkiksi koko mikrobin tunnistaminen, siihen tarttuminen ja raahaaminen koneen sisään eliminoimiseksi, menisi alle neljässä millisekunnissa. Yksi millisekuntihan on sekunnin tuhatosa.

Kalvo 41:

Nanoteknologian vaikutuksista on heitelty varsin paljon muitakin jänniä visioita joita kannattaa pitää silmällä, jos esimerkiksi aivoihin saisi laitettua radioilla varustettuja nanokoneita niin jokainen voisi saada langattoman yhteyden suoraan aivoihinsa.

Ne jotka ovat katsoneet Ghost in the Shell-animea tietävät että tämän jälkeen jokaisen aivot hakkeroidaan kahden päivän välein, mutta sellaista se on.

Kalvo 42:

Mutta tosiaan, mekanosynteesiin ja Drexlerin visioiden toteutuminen on tällä hetkellä kysymysmerkki. Ribosomit pyörittävät kehossa suunnilleen vastaavaa tehtävää, mutta solun sisällä on aivan tietyt olosuhteet, eikä ole tietoa, voiko vastaavaa toteuttaa toisenlaisessa ympäristössä.

Kalvo 43:

Tämä on aiemmin mainitun Richard Jonesin blogista, jossa annetaan yhteenveto tilanteesta. Drexlerin kannattajat vetoavat siihen että Drexlerin kirjoista kuten Nanosystemsista ei ole julkaistu mitään kattavaa kritiikkiä joka osoittaisi ne vääriksi, skeptikot taas vastaavat ettei Drexlerillä ole tarpeeksi konkreettista suunnitelmaa mekanosynteesin toteuttamisesta jotta sitä voisi vielä kritisoida. Hiljakseen opitaan enemmän jotta erilaisia ehdotuksia voitaisiin tehdä.

Kalvo 44:

Tässä on yksi esimerkki, huhtikuussa julkaistu raportti jonka mukaan joku tutkimusryhmä on saanut kehitettyä nanokokoojan prototyypin. Jos olisin fyysikko niin voisin varmaan lukea sen artikkelin ja kommentoida tarkemmin sitä että miten lupaavaa tämä käytännössä on, mutta kun en ole niin en voi.

Kalvo 45:

Jos mekanosynteesi nyt koskaan toteutuu niin siitä tulee syntymään kaikenlaisia haasteita - alkaen sosiaalisesta mullistuksesta kun nanotehtaat heittävät puolet taloudesta uusiksi, potentiaalisesti hyvin lyhyessä ajassa jos yksi nanotehdas pystyy rakentamaan toisen. Itse en oikein tiedä mitä ajatella siitä ajatuksesta että ihan kuka tahansa, mukaanlukien vakavasti masentuneet, pystyisi tuottamaan kellarissaan mitä tahansa, mukaanlukien rynnäkkökivääreitä ja muuta kivaa. Varsinaisista terroristeista puhumattakaan.

Kalvo 46:

Center for Responsible Technology, Drextechiin keskittyvä jenkkiläinen non-profit, väittää että äärimmäisessä tapauksessa saatetaan vuoteen 2015-2020 mennessä päästä tuohon vaiheeseen. Tiedä sitten häntä.